torstai 11. tammikuuta 2018

#YlpeästiAMK

https://www.epressi.com/tiedotteet/koulutus/arene-ja-samok-yhdessa-kaynnistivat-ylpeastiamk-kampanjan.html

"Ammattikorkeakoulujen rehtorineuvosto Arene ry ja Suomen opiskelijakuntien liitto - SAMOK käynnistivät yhdessä #YlpeästiAMK-kampanjan ammattikorkeakoulutuksen tunnettuuden lisäämiseksi. Kampanjalla halutaan lisätä tunnettuutta ja vahvistaa AMK-koulutuksen arvostusta.

Kampanjaan voi osallistua kuka tahansa, joka haluaa tuoda esille omia positiivisia kokemuksiaan ammattikorkeakoulutuksesta ja sen tuottamasta osaamisesta."

Tällaiseen uutiseen törmäsin tänään 11.1, vaikka kampanja on alkanut jo 14.12.2017 niin on mielestäni hyvä asia, että koulutus ja sen mielikuvat ovat esillä.

Oman urani voi lukea täältä:


Itse koulutuksesta ja sen tuomasta ammattitaidosta minulla ei ole pahaa sanottavaa ja vaikka tähän kampanjaan osallistuminen edellyttäisi pelkkiä positiivisten asioiden esilletuloa niin ihmettelen suuresti, että miksei vain tuoda rehellisesti esille sekin seikka, etteivät kaikki voi menestyä.

Suureen joukkoon mahtuu kaikennäköisiä ihmisiä, jotka tulevat erilaisista lähtökohdista. Nämä taustatekijät usein sanelevat sen, minkälaiset todennäköisyydet ovat ponnahtaa urakehityksen alkuun.

Tuohon kolmisen vuotta vanhaan elämäntarinaani päivityksenä lisäisin, että onnistuin olemaan töissä kaupungin palkkatukityössä 7kk ja vajaa vuosi sen jälkeen pääsin opiskelemaan isännöitsijän ammattitutkintoon valmistavassa koulutuksessa. Neljäs kerta toden sanoi ja pääsin kouluun.

Koulu loppui lokakuussa, itse tutkintoa tuosta koulutuksesta en ole vielä onnistunut hankkimaan, sillä sen edellytyksenä on 4kk alan työkokemusta ja siihen näyttö vielä päälle. Tuurillani työllistyä, saattaa olla, etten ikinä valmistu tuohon ammattiin.

AMK-tarjoaa perusvalmiudet astua asiantuntijatöihin ja ennenkaikkea oppimaan oman alansa ammattilaiseksi sitten työelämässä. 

Tänä päivänä suhdeverkoston rakentaminen on tavattoman tärkeätä, opiskelujen aikana luodut ihmissuhteet luovat oivan perustan kun työelämään astuu. Melkein rohkenisin sanoa, että näiden verkostojen merkitys on paljon suurempi kuin sen tutkintotodistuksen.

Palaan vielä itse kouluun. Valitsin logistiikan pääaineekseni sillä perusteella, että koulutuslinjan esitteessä oli huikaiseva mainos:"Jopa 94% valmistuneista insinööreistä työllistyy koulun jälkeen". Nyt voin jo naurahtaa nuorelle, naiiville itselleni kun en ajatellut, että voisin kuulua siihen 6%:iin, joka ei tule pääsemään työelämään.

Mielestäni koulun tulisi toimia enemmän vuorovaikutuksessa työelämän kanssa, jotta oppiaineet ja työelämän tarpeet kohtaisivat niin, että valmistuneen opiskelijan tietotaito vastaisi enemmän työelämän tarpeita.

Tästä nimittäin tulee mieleen surkuhupaisa esimerkki kouluajoilta. "Huolinnan perusteet" oli kurssi, jossa opettajana toimi henkilö, joka ei ollut päivääkään kyseisiä töitä tehnyt. Luokaltamme ainoa, kuka tuota kurssia ei läpäissyt, oli henkilö, joka oli työskennellyt huolitsijana 10+ vuotta, ennenkuin tuli opiskelemaan...

Eräällä tavalla kuitenkin tunnen ylpeyttä insinööriydestäni, sillä sellainen karikatyyrinen perusinsinööri olen luonteeltani. Urallani en vain ole päässyt etenemään tai oikeastaan edes aloittamaan.

Numeroina jos miettii niin keväällä tulee 15v kuluneeksi siitä kun insinööriksi valmistuin. Urallani on käytynä liki kymmenen TE-toimiston järjestämiä lyhytkoulutuksia. Liki vuosi on lusittu koulutuksiin liittyvissä ilmaistyöharjoitteluissa. Tutkintoa olen täydentänyt 50:n ov:n edestä työnjohdon ja suunnittelun koulutuksissa yhteensä vuoden. Nyt olen kouluttautunut uuteen ammattiin vuoden aikana ja työkokemusta on ehtinyt kertymään kaikkiaan neljä vuotta ja työttömyyttä loput eli kymmenen vuotta.

Ei kovin häävi saldo neljäntenä luokaltaan valmistuneelle, entiselle stipendiaatille. Nuorille haluan sanoa; selvittäkää työllisyyden kehitys valitsemallanne alalla. Ymmärrän toki, ettei ennustajan lahjoja kenelläkään ole ja neljässä vuodessa voi maailma kääntyä ylösalaisin, mutta aina voi kuitenkin miettiä sellaisia aloja, joita ilman emme pärjää ja joiden töitä ei voida ulkoistaa muihin maihin ja muutenkaan, ettei ala ole suhdanneriippuvainen.

t: 2713:sta työhakemuksen mies

6 kommenttia:

  1. No kiteytetään tuo tälleen, että siinä on joko köysi tai kravatti kaulaan vaihtoehtoina?

    Huumorilla nyt kuiteskin sentään otetaan nämä jutut! :)

    Olen hitusen sinua nuorempi ja lähes samalla työttömyyshistorialla kirottu ja nyt juurikin (taas jo kolmatta kertaa) palkkatuetussa työssä, joka onkin mielestäni nykyisin se ainoa mahdollisuus pitkäaikaistyöttömällä työllistyä.

    Eli tässä todennäköisesti ollaan sinne eläkeikään asti sellaisessa ”palkkatukikierteessä”.

    Tai onko meidän sukupolvella enää edes mitään eläkkeitä?

    Korkeakoulutus tänä päivänä ilman suhteita ja oikeaa palkallista työkokemusta on ihan hykerryttävän huono vitsi,

    hah!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paljon on epäkohtia ja en nyt sanoisi, että nuoria täytyisi pelotella, mutta soisin heille selvää faktaa myös siitä, mitä seuraa kun ei opiskelujen lomassa onnistu luomaan niitä kontakteja työelämään.

      Poista
  2. Vanhasta Arskan leffasta ”Juokse tai kuole” apinoiden milloinhan muuten tulee Suomessa sellainen tositeevee-ohjelma kuin ”Hae töitä tai kuole”?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikai tuo niin kaukana enää ole kun on jo tv-formaatti olemassa, jossa toisilleen tuntemattomat päättävät pykätä lapsia tähän maailmaan kumppanuussopimuksella...

      Leipää ja sirkushuveja tarjoillaan nyt, historiaa lukeneet muistanevat mitä tapahtuikaan kun tämä ei enää riittänyt tarjoamaan kansalle kiksejä muinaisen Rooman aikaan.

      Poista
  3. Kirjoituksestasi tuli mieleen eräs asia, jonka olen usein kuullut. Jostain syystä vallalle on päässyt käsitys, että teoreettisesti lahjakas henkilö ei voi olla käytännön työssä lahjakas ja siksi valitaan usein keskinkertaisesti opiskeluista suoriutunut.

    Viimeisin minun lukema julkisuudessa esitetty tapaus taisi olla lääkäri, jolla on vaikeuksia tulla valituksi hakemiinsa työpaikkoihin ja syyksi muistaakseni arveltiin liian hyviä arvosanoja.

    En sitten tiedä kannattaako hiukan pantata osaamistaan vai ei... luultavasti joku työnantaja saattaa edellyttää hyvää todistusta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa olen itsekin kuullut. Ehdottomasti ei saa osoittaa olevansa tulevaa esimiestään fiksumpi. Se on ammatillinen itsemurha.

      Ylennykset ovat siitä mielenkiintoinen juttu, että jokainen meistä ylenee tasolle, jolle rahkeet eivät välttämättä riitä. Sen selittää kenties ylenemisen pysähtyminen. Jotain tällaistakin olen joskus jostain lukenut. Heh, voikohan enää epämääräisemmin asiaa ilmaista kuin tuo äskeinen...

      Ylennyshän usein tarkoittaa, että olet ylisuoriutunut nykyisissä tehtävissäsi ja johto katsoo sinun kykenevän vaativampiinkin tehtäviin. Kun sen katon omalle osaamiselle viimein löytää, on mahdollista ettet ylläkään tehtävän vaatimusten tasolle, muttei sinua voida alentaakaan takaisin tehtävään, josta läksit...

      Poista