perjantai 2. helmikuuta 2018

Aktiivimalli

En ole aktiivimallista juuri jäpissyt, koska koen sanallisen arkkuni kaikuvan tyhjyyttään sen tyrmistyksen alla, mitä hallitus on työttömiä kohtaan tehnyt. Tällä lailla vain voimistetaan eriarvoisuutta ja pyritään mielikuvin jakamaan kansa kahtia.

Kun työtä tekevät saadaan työttömien kimppuun, voivat valtaapitävät huokaista helpotuksesta, sillä kaikki huomio on silloin pois heidän tekemisistään.

Olenkin ihmetellyt tätä valtavaa tarmoa saada kaikkein heikompiosaisten kohtaloa kurjistettua entisestään. Koskahan oikeasti saadaan valtaan Robin Hood- tarujen sankari, joka otti rikkailta ja antoi köyhille?

Kukaan ei ole uskaltautunut puuttua esim. eläkkeisiin ja ansiosidonnaisiin päivärahoihin. Sitä puhutaan, että eläkkeen ovat monet maksaneet työnteollaan. Systeemi toimii ikävä kyllä niin, että tällä hetkellä työssäkäyvät maksavat ison siivun eläkkeistään.

Olenkin miettinyt, että jos nuoret joutuvat elämään opintotuella ja tämän jälkeen pätkä-&matalapalkkatöissä niin miksei ihmisen elinkaaren lopulla voitaisi toteuttaa samaa? Siinä vaiheessa kun eläkettä alkaa saamaan, on talot, mökit, lapset yms yms. maksettu ja rahaa ei käytännössä tarvitse niin paljoa.

Ne ovat ne kuuluisat ruuhkavuodet, jolloin kaikki nuo edellä mainitut lankeavat maksettavaksi ja silloin sitä tarvitsee työtä ja rahaa, paljon.

Mitä tulee tuohon aktiivimalliin niin onhan sen ongelmat aika ilmeiset:

Työttömällä ei ole vaikutusmahdollisuuksia sanktioihin. Eli, rankkua tulee jos et tee palkkatyötä tietyllä palkalla tai osallistu työkkärin järjestämään ohjelmaan.

Ongelma1: työtön ei pysty vaikuttamaan siihen, päättääkö työnantaja valita juuri sinut.

Ongelma2: jos pääset puhelinmyyntityöhön tms. voi sen palkka jäädä alle tuon 6,91€/h ja rankkua tulee, vaikka olisit töissä.

Ongelma3: asuinkunnan työkkärillä ei ole resursseja järjestää kaikille halukkaille ohjelmaa, jolla välttää rankku, joten senkin suhteen tuli taas rangaistus. Joten kyllähän tuo aika epäreilulta minusta vaikuttaa. 

Aktivointi on hyvä asia, mutta siinä olisi myös hyvä olla työkkärin puolelta resursseja tehdä jotain työllisyyden eteen. Toistaiseksi työllisyys kasvaa vain kela:ssa, jonne palkataan lisää väkeä käsittelemään tästä laista johtuen tihentyviä ilmoituksia.

Tälläkin hetkellä työkkärillä ja KELA:lla on vaikeuksia selviytyä jo tuosta 3kk välein tapahtuvasta yhteydenottovelvoitteestaan. Ja kyllähän tuossa voi tovi vierähtää kun KELA noita hakemuksia käsittelee, taatusti työllistää tuo uusi systeemi. Tässä oma kokemukseni kun työttömyysetuudella opiskelu päättyi;

- 17.10 koulu loppui ja ilmoittauduin työttömäksi.
- 19.10 ansiosidonnainen työttömyysraha päättyi.
- 26.10 IAET-kassa maksoi viimeisen täyden kuukauden ansiosidonnaisen päivärahan.
- 28.12 työkkäristä otettiin yhteyttä koulun loppumisen vuoksi ja virkailija laittoi lausunnon IAET-kassan, ettei työttömyyspäivärahan maksamiselle ole esteitä.
- 2.1 kassa maksoi nuo pari ansiosidonnaista päivää saatuaan puoltavan lausunnon työkkäristä.
- 2.1 kassasta tuli tiedote että oikeuteni ansiosidonnaiseen on päättynyt ja toimittavat tästä todistuksen minulle, joka minun pitää toimittaa työkkäriin, jossa se käsitellään ja laitetaan lausunto KELA:aan peruspäivärahahakemusta varten.
- 8.1 IAET:n todistus saapui minulle ja toimitin sen työkkärin virkailijalle.
- 9.1 työkkärin virkailija kertoi laittaneensa sen kelaan.
- 9.1 haen kelan sivuilta tukea työttömyyteeni.
- 16.1 lähetän kelaan kysymyksen, ovatko saaneet hakemukseni/työkkärin lausunnon- Vastausta ei koskaan tullut
- 29.1 KELA maksoi ensimmäisen työttömyystuen.

Eli koulun päättymisestä hieman reilu 3kk mennyt byrokratian rattaissa pelkästään käsittelyihin se, että koulu ja ansiosidonnainen sattuivat loppumaan liki samaan aikaan. 

Tuolla aikajänteellä sitten kun joutuu aktviivamallin vuoksi hyppimään pariksi tunniksi töihin/TE-toimenpiteisiin ja rahaa tulee aina 3kk jälkijättöisenä. Ennustan aikamoista kaaosta KELA:aan kun joutuvat näitä pätkiä käsittelemään. Siinä kuitenkin menee kuukausi tai enemmän, että saa viimeisen palkan ja työtodistuksen.

Taitaa toimeentulotukiluukulla tulla ruuhkaa, samoin niiden takaisinperinnässä kun KELA viimein jotain maksaa...

Uudella lailla piti saada kuluja vähemmälle, samoin byrokratiaa, en tiedä onnistuivatko siinä. Koko systeemi alkaa olla sellainen itseään ruokkiva organismi, ettei kukaan taida enää hallita sitä?

11 kommenttia:

  1. Itse olen näin lähes nelikymppiseksi asti pyristellyt pätkätöiden ikeessä, enkä ole ikinä nauttinut palkallisesta kesälomasta. Toisaalta sekin on ollut eräänlainen rikkaus, kun on päässyt erilaisiin työpaikkoihin ja työtehtäviin erilaisineen työyhteisöineen ja siinä samalla ovat myöskin mm. ihmissuhdetaidot kehittyneet monialaisen työkokemuksen ohella. En tiedä haluaisinko edes olla sitä 40 vuotta samassa työpaikassa ja vanhalla iälläni leipääntyä ja väsyä siihen työhöni vain eläkettä odottelemaan?

    Nyt näin jälkeenpäin katsottuna ja ajateltuna onhan se risainen työhistoriani ollut sellainen eräänlainen seikkailu siltikin ja en minä niitä päiviä vaihtaisi pois, en edes niitä pitkiä työttömyyskausia. Nekin kuitenkin ovat opettaneet työn arvostamista ja nöyryyttä. Työ ja raha eivät ole itsestäänselvyys. Niitä osaa arvostaa aivan erillä tavalla työttömyyden jälkeen ja kyllä se on ihan eri fiilis raskaan työkuukauden jälkeen ansaita se pienikin palkka tililleen, kuin että olisi Kelasta ollut taas hakemassa korvauksia ja tukia, vaikka siis siinäkään ei mitään väärää ole, koska kaikille halukkaille ei mitenkään nykyisin vain riitä niitä töitä!

    Lähinnä tässä nyt halusin herättää keskustelua, että onko lopulta se ”eläkevirka” ja vakituinen työ niin mahtava juttu? Ehkä juurikin silloin ruuhkavuosina, mutta entä sitten, kun on jo kaikki ”maallinen mammona” saatu hankittua ja sillä rahalla ei enää ole niin väliä? Pitäisikö kuitenkin olla tunnollinen veronmaksaja ja raataa itsensä henkihieveriin ja sairaaksi eläkkeelle?

    VastaaPoista
  2. "Lähinnä tässä nyt halusin herättää keskustelua, että onko lopulta se ”eläkevirka” ja vakituinen työ niin mahtava juttu? "

    Jos on koko ikänsä kitkuttanut pätkä-, osa-aika- ym. silpputöissä, hankkinut useamman tutkinnon (opintovelalla), yrittänyt niitä opintolainoja maksella satunnaisilla työsuhteilla ja työkeikoilla, niin koko elämä on mennyt kädestä suuhun eläessä. Ei siinä ole mitään maallista mammonaa ja vanhuuden turvaa (edes työeläkkeen muodossa) päässyt pahemmin kertymään.

    Monellakaan ei vaan ole varaa jäädä lorvimaan ja downshiftaamaan. Asua ja syödä pitää, eläkeläisenäkin. Niitä päiviä kauhulla odottaen.....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämäkin pointti on erittäin totta, mutta omien työpaikkakokemuksieni kautta kirjoitin, kun olen kohdannut työssäni eläkeikää lähenteleviä ihmisiä ja heistä on kovasti ollut aistittavissa juurikin sellainen leipääntyminen ja totaalinen väsymys siihen vuosikymmeniä kestäneeseen työhönsä.

      Pahasti sanottuna he ovat mielestäni jopa tyhmentyneetkin samalla, koska elämä on vain pyörinyt vuosikausia sen saman työn ympärillä ja omaa todellista itseään ei oikein koskaan ole ehditty löytää.

      Työ on rakentanut tosi vahvasti oman identiteetin ja eläkettä jopa pelätään, kun ei ole harrastuksia tai muuta elämää, kuin vain se perhanan työ. Rahaa olisi, muttei virikkeitä tai edes haluja käyttää sitä.

      Eli jossakin tässä nyt ollaan hukassa ja pahasti, koska siitä vapaa-ajasta haaveillaan, mutta samalla sitä arastellaan ja jopa hävetään!

      Poista
    2. Tämän todistin jo oman äidin kohdalla. Harrastukset jäivät taka-alalle kun tarvitsi tehdä töitä ja ylitöitä, jotta onnistui rahoittamaan milloin auton vaihdon, milloin jonkin talon rempan.

      Sitten 54v ihmetteli, että tässäkö tämä elämä nyt oli kun saavutti velattoman elämän. Juuri mitään muuta ei ehtinyt ns parhaimpina vuosina tekemään kuin töitä. Ainot kontaktit ulkomaailmaan olivat viereiset naapurit ja työkaverit. Vanhat ystävät jäivät matkan varrelle kun koskaan ei ollut aikaa heitä tavata tai harrastaa.

      Allekirjoitan myös tuon tyhmentymisen. Varmasti sitä helposti liukuu automaattiohjaukselle ja ennenkuin huomaakaan, on ajatustoimintaa hyvin vaikeata käynnistellä uudestaan.

      Poista
  3. Eläkeikä ei toisaalta pelota. Köyhyydessä kun on elänyt koko elämän niin osaisiko sitä edes nauttia säännöllisestä palkasta? Hamstraisi kaiken vain talteen siltä varalta, että raha loppuu, eikä ikinä osaisi sitä käyttää.

    Olen kuullut ruuhkavuosia eläviltä ystäviltä, että nyt kun on kaikki hankittu (yhä velkaa) ja uralla edetty suunnilleen niin korkealle mitä insinöörinä voi päästä, niin motivaatio työn tekemiseen onkin kaikonnut. Työtä tekee vain, jotta saa ylläpidettyä totuttua elintasoa ja maksettua hankinnat.

    Ehkä pelko estää selvittämästä, mitä oikeasti haluaisi tehdä ja hypätä sitten tavoitetta kohti?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuotapa justiinsa tarkoitan, että siihen työhönsä ns. ”leipääntyy”.

      Elämä on arkisin sitä klo 09-17 liukumalla töissä ehkä ja vapaat viikonloput vilistävät ohitse, vaikkei olisi ehtinyt paljon mitään tekemäänkään. Toisaalta tarvitseeko sitä aina ollakaan niin tehokas ja tekevä? Olisi hyvä opetella olla olemaan vain. Silloinahn ne parhaimmat ideat syntyvät, kun on aikaa pysähtyä ja miettiä.

      Kärjistetysti pahimmillaan aamuisin nappaillaan energiajuomia piristykseen ja iltaisin olutta uneen. Viittaan nytten siihen sinunkin kirjoitteluun douppaamisesta töissä.

      Moni työntekijä ihan rehellisesti vastatessa vihaa sitä työtänsä, ja se heidän elämänsä on parhaimmillaan loma-aikoina, jolloin on aikaa tehdä sitä mistä ihan oikeasti itse tykkää.

      Tässä on juurikin se työssäkäyvien kadehtemisen virhe työttömiä kohtaan, että luullaan sen työttömyyden olevan jotakin verovaroin kustannettua ”palkallista lomailua”, jonka he maksavat katkerasti työllään.

      Ja sen maksun hinnalla ei ole mitään väliä, kunhan vain ”laiskat työttömät” saavat kärsiä!

      Poista
    2. Se on se pahin harha, mikä työläisillä tuntuu olevan, aivan kuin se 512€/kk oleva työmarkkinatuki, jonka kuvittelevat olevan samanlaista diskorahaa kuin heillä on lomaraha.

      Sitä on aika hankala saada ihmiset ymmärtämään, millaista se työttömän lomailu on kun he kuvittelevat sen olevan sitä mitä itsellä on kesämökillä riippumatossa makoilu. Ensinnäkin työttömällä ei ole mökkiä, työtön asuu ahtaasti kaupungin vuokra-asunnossa muiden syrjäytyneiden, narkkien, juoppojen ja mamujen seassa. Vapaa-ajan harrasteista varaa on ainoastaan kävelyyn ja sekin alkaa jossain vaiheessa tympimään kun samat kivet ja kävyt bongaat tuhannetta kertaa...

      Poista
  4. Tulipa muuten nytten kuun vaihteessa ensimmäinen palkka töistä ja minähän ”rikkaana poikamiehenä” täräytin puvun päälle partavesi leuassa kirvellen ja suuntasin kaupungin yöelämään. No, hilpeänä kaljaa, mutta nytten ollaan kalpeana hiljaa...

    Ei sovi tuo alkoholi enää minun ikäiselle (reilu 30+), kun sitä silloin parikymppisenä humputteluiden jälkeen vain joi mehua ja vähän tukkaa kampasi, niin taas mentiin.

    En nyt mitenkään ihannoi alkoholin käyttöä, mutta kyllä siinäkin on jotakin perää, että krapula on sellainen tietynlainen ”luova tila”. Sitä jotenkin silleen nöyristyy ja herkistyy... Vaikeaa selittää ja kirjoittaa se tunne.

    Aktiivimallista puheen ollen tässä juuri ystäviä laittoi viestejä, että olivat olleet siellä mielenilmauksessa ja se on mielestäni hienoa, ettei aivan lampaita olla, koska jossakin tuolla isommassa maailmassa olisi jo autot palaneet ja kivet lentäneet polttopulloineen.

    Ja kyllä siitä ollaan aivan pomotasolla jo puhuttu meilläkin töissä, että se malli on oikeasti aivan perseestä!

    VastaaPoista
  5. Oletko katsonut ansiokkaan dokumentin ”Requiem for the American dream” (nähtävissä Yle areenassa), jossa Noam Chomsky kertoo varallisuuden ja vallan keskittymisen kymmenestä periaatteesta. Yksi näistä periaatteista on solidaarisuuden nakertaminen, joka pitää sisällään mm. sosiaaliturvan huonontamisen (koska tulonsiirrot eivät hyödytä rikkaita). Tästähän aktiivimallissakin on lopulta kyse. Täällä pikku-Amerikassa mennään samoilla periaatteilla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ole tuota katsonut, täytyykin tutustua. Toisaalta, mitä enemmän taloutemme hoitoon tutustuu, sitä masentuneemmaksi sitä varmaankin tulee...

      Poista
  6. Minullekin saapui tänään postissa se Kelan infokirje aktiivimallista. Jo heti sen alussa alkoi pahasti tökkimään järkeä vastaan:

    ”Aktiivimalli tarkoittaa sitä, että täyden työttömyysetuuden (Huom.”etuus”, ei korvaus.) saaminen edellyttää työntekoa...”

    Muistaakseni jostakin päin internetin ihmeellistä maailmaa luin, että tämä olisi kärjistetysti verrattavissa siihen, että leskeneläkettä saisi vain jos kuollut puoliso olisi vaikkapa viikon aikana pari päivää elossa.

    VastaaPoista