tiistai 20. helmikuuta 2018

Osaajapulasta aina vaan

Tällä kertaa kaupunkilehti Turkulainen osaa kertoa, että Lounais-Suomen yritysten kasvun tiellä on nyt osaajapula:

https://www.turkulainen.fi/artikkeli/607484-osaavan-tyovoiman-saatavuus-jo-kasvun-este

Turun kauppakamarin uusi toimitusjohtaja Kaisa Leiwo: "Osaavan työvoiman saatavuus jo kasvun este"

Turun kauppakamarin toimitusjohtaja Kaisa Leiwo.

Janne Koivisto
TALOUS Turun kauppakamarin toimitusjohtaja Kaisa Leiwon mukaan seudulla painitaan positiivisissa ongelmissa.
Kaisa Leiwo aloitti puolisen vuotta sitten työt Turun kauppakamarin edunvalvonnan johtajana. Kun Minna Arvesiirtyi Turun uudeksi kaupunginjohtajaksi, hänestä tuli kauppakamarin vt. toimitusjohtaja. Nyt tehtävä vakinaistettiin.
– Tuntuu tosi hienolta. Meillä on pieni mutta vaikuttava organisaatio. Olen yllättynytkin siitä, miten paljon olemme saaneet aikaan pienillä resursseilla. Sellaisessa on hieno olla mukana, Leiwo kommentoi.
Leiwon mukaan kauppakamarin toiminta oli toki hänelle tuttua ennen organisaatioon astumista. Toimintakenttään koko laajuudessaan on ollut mielenkiintoista päästä tutustumaan.
– Olemme laajasti tekemisissä elinkeinoelämän kanssa. Edustamme varsinais-suomalaista elinkeinoelämää, mutta myös julkinen sektori ja kolmas sektori ovat mukana, hän muistuttaa.
Alueellisesti Varsinais-Suomella menee nyt erittäin hyvin. Positiivinen rakennemuutos asettaa tosin isoja haasteita seudulle. Leiwon mukaan Turun kauppakamari kantaa huolta erityisesti työvoiman saatavuudesta.
– Osaavan työvoiman saaminen huolestuttaa 51 prosenttia jäsenyrityksistämme, ja se on yrityksille jo kasvun este.
Tämän ongelman taklaamisessa kauppakamari haluaakin olla yritysten tukena. Kauppakamari ajaa lisäkoulutusta alueelle. Yksi esimerkki tästä on teknillisen korkeakoulutuksen laajentaminen.
Kauppakamari oli myös hiljattain mukana ammatillisen koulutuksen reformitilaisuudessa, jossa tarkoituksena oli törmäyttää kouluja ja yrityksiä.
– Ja myös se on jo itsessään tärkeää, että kysymme yrityksiltä, onko tekijöistä pulaa ja kerromme sen, Leiwo muistuttaa.
Kaisa Leiwo kehuu, että Turun kauppakamari on jo Minna Arven aikana lähtenyt hyvälle tielle. Toiminta on avartunut, ja sekä jäseniä että toimintaa on aktivoitu.
Kauppakamarin jäsenet toimivat yhdessätoista eri valiokunnassa. Näissä toimiviin aktiiveihin on saatu parissa vuodessa kolmanneksen lisäys osallistujamäärään.
– On tärkeää, että emme mieti asioita vain toimistolla vaan olemme yhteydessä jäseniin. Kauppakamari oli jo Minnan aikana hyvällä tiellä, ja toiminnasta on saatu hyvää palautetta. Pääsin hyppäämään liikkuvaan junaan, joka menee hyvään suuntaan, Leiwo kiittelee.

Tämän saman artikkelin oli uusi toimitusjohtaja julkaissut Linkedin-palvelussa, johon tapani mukaan oli puututtava:

https://www.talouselama.fi/uutiset/te/2b4a207e-b4b0-3581-90a3-fad8cb16f3fe?ref=newsletter%3A69bd&utm_source=Talouselama_Uutiskirje&utm_medium=email&utm_campaign=Talouselama_Uutiskirje

Pohjanmaalla kehitettiin vallankumouksellinen aktiivimalli jo 10 vuotta sitten - miten se toimii?

Parhaiten työntekijät pysyvät aktiivisina, kun heitä ei passita kortistoon lainkaan. Tämä oivallus auttoi Juustoporttia, kun huonoa aikaa seurasi hyvä.

Viime viikko meni aktiivimallin ja sen synnyttämien mielenilmausten ja poliittisten lakkojen taivastelussa. Jos silmillä ei ole sen enempää tulipunaisen kommunistin kuin patamustan porvarin aurinkolaseja, koko älämölöön on hankala ottaa kantaa.
Hallituspuolueista ainoaksi suoraselkäiseksi osoittautui aktiivimallia buuauksista huolimatta puolustanut kansanedustaja Juhana Vartiainen. Hän on varmaan oikeassa siinä, että nykyisenlainen työttömyysturva passivoi työttömiä. Mutta tapansa mukaan hallitus on valmistellut aktiivimallilainsäädännön niin törkeän huonosti, että lain kannattajatkin epäilevät toteutuksen ontuvan jo heti aluksi.
Viime perjantain Talouselämässä oli yrittäjän tarina jalasjärveläisestä Juustoportista. Siinä oli yksi kohta, joka liippaa läheltä viime päivien vänkäystä.
Kun finanssikriisi iski kymmenen vuotta sitten, siihen asti vain nopeaan kasvuun tottunut Juustoportti oli ensin ihmeissään. Myynti pieneni ja yritys meni tappiolliseksi. Tavanomainen tapa hoitaa tuollainen ongelma olisi ensin lomauttaa duunarit ja seuraavaksi irtisanoa.
Juustoportti ei tehnyt kumpaakaan, vaan pani väkensä luppoaikana kymmenen päivän palkalliseen koulutukseen ja valmennukseen. Ylimmän johdon, esimiehet ja päällikkötason yritys kuitenkin lomautti. Logiikka oli se, että juuri johtajat kaipasivat herätyksen.
"Kukin mietti tykönään, miten tässä näin kävi. Ja kyllä tuli sisuuntunutta porukkaa takaisin", kertoi toimitusjohtaja-omistaja Timo Keski-Kasari.
Keski-Kasarit saattavat olla vähän tavallista ihmisystävällisempiä omistajia ja johtajia, mutta yrityksen valitseman linjan voi perustella myös ihan puhtaasti firman edulla.
Jos Jalasjärven kaltaisella pikkupaikalla lomauttaisi tai varsinkin irtisanoisi väkeä, alkaisivat duunarit etsiä töitä muualta. Eivät he jäisi odottamaan sitä, että joskus yhtiö taas tarvitsee heitä. Tai jos jäisivätkin, ammattitaito ja motivaatio hiipuisivat nopeasti.
Kun yritys piti omistaan kiinni huonona aikana, palkinto seurasi heti seuraavina vuosina, kun Juustoportti palasi nopean kasvun uralle. Se ei joutunut parkumaan kamalaa työvoimapulaa. Sitoutunutta, motivoitunutta ja osaavaa työväkeä oli tarjolla. Juuri tämähän on nykyisen aktiivimallitaiston taustalla.
Iso osa työnantajayrityksistä on nimittäin havahtunut siihen kaameaan tosiasiaan, että muutama vuosi sitten irtisanottujen tilalle ei enää saakaan helposti uutta väkeä nyt, kun kysyntää taas piisaa. Sehän on hävytöntä. Pois potkitut eivät jääneetkään tehtaan nurkille notkumaan ja odottamaan uutta armoa, siis työpaikkaa.
Moni on vaihtanut alaa tai löytänyt uuden työnantajan.
Osa on pudonnut pitkäaikaistyöttömiksi ja menettänyt ison osan työkyvystään ja myös haluistaan. Se on kuitenkin melko naiivi ajatus, että näitä pitkäaikaispudokkaita kyykyttämällä yritykset saisivat juuri haluamaansa työvoimaa. Osaaminen vanhenee nopeasti ja yritykset tietenkin haluaisivat huippuosaajia. Vain työhierarkian kaikkein alimmilla tasoilla eli pienipalkkaisimmissa tehtävissä kyykytys voi oikeasti lisätä työvoiman tarjontaa.
Yritysten kasvua oikeasti rajoittavaa työvoimapulaa aktiivimalli ei siis ratkaise. Se voi kyllä pienentää työttömyysturvan kuluja, mikä lienee sen varsinainen tarkoituskin.
Saksa on monen yritysjohtajan mielestä onnela juuri matalapalkkatöitä nopeasti lisänneiden uudistusten vuoksi. Noiden lisäksi Saksa poikkeaa Suomesta monella muullakin tavalla, joista yritysjohtajat puhuvat paljon vähemmän.
Saksassa irtisanominen on vaikeaa ja kallista. Oppisopimusjärjestelmä tarkoittaa sitä, että yritykset sitoutuvat pitkäjänteisesti tuleviin työntekijöihinsä. Ja duunareilla on Suomeen verrattuna huimat vaikutusmahdollisuudet yritysten asioihin. Hallintoneuvostojen jäsenistä jopa puolet on henkilöstön edustajia.
Saksan yritysten hallintomallista omaa kokemusta hankkineet suomalaiset yritysjohtajat myöntävät, että duunariedustajat Saksan yrityshallinnossa toimivat hyvin professionaalisti, he eivät ole pelkän ei-linjan miehiä tai naisia. Yrityksen johtoon osallistuva duunari ymmärtää bisnestä ja tajuaa, että työpaikkojen säilyminen vaatii kannattavaa toimintaa.
Saksalla ja saksalaisilla yrityksillä menee jatkuvasti paljon paremmin kuin Suomella ja suomalaisilla yrityksillä keskimäärin. Saksan työttömyysturvamenoja varmasti säästävät lisääntyneet matalapalkkatyöt. Mutta yritysten parempi menestys liittyy todennäköisemmin siihen, että yritykset ja niiden duunarit ovat sitoutuneet toisiinsa harvinaisen tiukasti.

Tässä Juustoportti on tehnyt, kuten olen aina jankuttanut: sijoitti työntekijöihinsä katsoen kauas tulevaisuuteen. Se ei sortunut tavoittelemaan pikavoittoja ja kuinka ollakaan, heillä ei ole osaajapulaa kasvun esteenä.

Tämän artikkelin omin saateteksteineni kommentoin Turun kauppakamarin toimitusjohtajan julkaisuun, jotta ottakaa tästä mallia niin ei osaajapulaa ole eikä tule. Toimari tykkäsi julkaisustani, mutten tiedä aikooko levittää sanomaa paikallisten yritysten tietoon.

Juustoportti tekee muuten hyvää ja tietääkseni ainoata leipäjuustoa, jota on saatavana laktoosittomana. Väliin pieni mainos...

Olen tainnut aikaisemminkin mutista asiasta, miten suurten ikäpolvien eläköitymisen myötä luvattiin työvoimapulaa tulevaksi. Suuret ikäluokat eläköityivät 2012 ja mitään työvoimapulaa ei tullutkaan. 

Nyt kuorossa kiljutaan osaajapulaa. Pula on syntynyt kun voittojen maksimointimielessä on väki heitetty työttömyyskortistoon koulun penkin sijaan. Ja nyt ihmetellään kun kortistossa olevat ovatkin vaihtaneet ammattia tai sitten, että heidän ammattitaitonsa on vanhentunut kun ei TE-keskukselta ole tullut lupaa opiskella omaa alaa eteenpäin. Hyviä hakemuksia ja CV:ta osaavat kyllä tuottaa...

Tarvitsemme lisää Juustoportteja!

6 kommenttia:

  1. Ainakin kotikaupungissani on alkanut putkahtelemaan esiin viimeisimmän ammattini rekrykoulutuksia, eli ilmeisesti ainakin kyseisellä alalla työnantajat täällä ovat jo joutuneet nöyrtymään osaajapulan edessä.

    Tosin olen tällä hetkellä määräaikaisessa eri alan työssä, jota kuitenkin varjostavat yt-neuvotteluiden tuoma epävarmuus ja koko osaston mahdollinen lopettaminen.

    Porukkaa olisi myöskin paljon lähiaikoina eläköitymässä työpaikaltani, mutta se varsinainen työhän ei ole mihinkään katoamassa. Kyse onkin käsittääkseni lähinnä siitä, kuka tekee sen halvimmalla.

    Tavallaan olenkin sellaisessa ”soihdunkantajan vaihtamisen vaiheessa”, jolloin olisi se hedelmällisin aika oppia käytännössä työ hyvin vanhojen kettujen koulimana, ennen kuin he siirtyvät syrjään vieden mukanaan sen kaiken hiljaisen tiedon ja osaamisen, joita koulujen penkeillä ei kerrota ja opeteta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen jossain kirjoituksessani jo marmattanutkin tuota työnantajien lyhytkatseisuutta sen suhteen, että miten kilpailukykymme käykään kun vanhat osaajat vievät hiljaisen tiedon mennessään ja tilalle tulee untuvikkoja opettelemaan asioita...

      Poista
  2. Tuolla Työpaikattoman blogilla, jonne sinäkin kommentoit paljon, oli kommentoitu tunteita kuumottavasti, että koko työnhakeminen pitkäaikaistyöttömänä ja keski-ikäisenä olisi parasta lopettaa toivottomana, koska se antaisi paljon tasaisemman mielen ilman niitä jatkuvia pettymyksiä.

    Täällä omallakin blogillasi on muistaakseni keskusteltu kyseisestä aiheesta aikaisemmin...

    Mielestäni siinäkin lopettamisessa, eli luovuttamisessa, on kuitenkin jonkinlainen järjen pilkahdus taustalla sen mielenrauhan suhteen, mutta toisaalta jos sisimmässään on edes hiukkanenkaan vielä sitä toivoa jäljellä, niin sitähän alkaisi sitten päätänsä vaivaamaan sillä, että jos se seuraava työhakemus nyt kuitenkin tuottaisi tulosta?

    Eli teitpä niin tai näin, aina se on väärinpäin.

    Luovuttaminenhan ei sinällään ole mikään häpeä tai häviämisen eri muoto, vaan joissakin tapauksissa aivan järkevä ratkaisu verrattaen vaikkapa isäsi alkoholismiin, jossa juoppoa ei voi hyysätä loputtomiin antaen samalla oman elämänkin pilaantua siinä samalla.

    Joskus on vain parempi päästää irti.

    En tunne sinua henkilökohtaisesti, mutta blogisi pitkäaikaisena lukijanasi olen aistivinani sinussa sellaista tietynlaista peräänantamatonta äijämäisyyttä ja jopa jääräpäisyyttä, jotka eivät missään nimessä ole huonoja piirteitä näinä kovina aikoina.

    (Tähän olisi ollut tarkoitus kirjoittaa jokin ei-imelä tsemppaava lausahdus, jota en tähän hätään keksinyt.) :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Puhutaan varmaankin ROI:n eri muodosta eli sijoitetun pääoman tuotosta ja tässä tapauksessa sijoitetun työnmäärän suhteessa tulokseen. Työnhaussa itsellä ainakin tuntuu, etteivät ne kahdeksan erilaista TE-koulutusta, pari täydennyskoulutusta amk-tutkintoon ja nyt uusi ammatti, sekä liki 3000 haettua paikkaa ole tuottaneet tulosta. Itselläkin käy luovuttaminen mielessä viikoittain, mutta kuten sen hyvin kuvasit, olen tarvittaessa sen verran v..tumainen henkilö, etten kiusallanikaan anna periksi. Jos ei minusta mitään hyötyä työmarkkinoille ole niin sitten otan elämäntehtäväkseni olla kiusa...

      Sen verran jokin suurempi voima (nimettäköön se tässä yhteydessä vaikka spagettihirviöksi kun tänä päivänä pitää olla niin pirun tarkka kenen taruolentoja uskaltaa ääneen sanoa ilman mielen pahoittamisia) on minua matkani varrella kiusannut, etten aio olla laittamatta kiusaa eteenpäin...

      Poista
    2. Mitä tässä nyt vuosien varrella olen hyvää blogiasi seurannut, niin aika pahasti on elämässäsi turpaan tullut ja olet muistaakseni kertonut, ettet ole edes pahimpia epäonnen sattumuksiasi tänne kirjoittanutkaan?

      Toisaalta mitäpä sitä nyt omasta elämästään mitään sosiaalipornoa tekemäänkään, mutta olisi hykerryttävä ajatus sellaisesta ”käänteisestä Facebookista”, jossa vaikkapa ruuhkavuosia elävät ihmiset eivät kirjoittaisi aina niitä iki-ihania kakkavaippa-postauksiaan sieltä ihanan pullantuoksuisen kotinsa perukoilta, vaan myönnettäisiin kärjistetysti ihan suoraan ja rehellisesti, että ”täällä nyt saatana ollaan piippu ohimolla!”.

      Omasta mielestäni kuitenkin juuri sinunlaisesi persoonat ovat mielenkiintoisimpia verrattaen heihin hyväosaisiin, joilla on aina mennyt hyvin siellä vaaleanpunaisessa ihku pumpulissaan.

      On sitä elämän särmää ja kokemusta ja pidän muutenkin blogisi yhteiskuntaa kritisoivasta otteesta, mutta periaatteessa tänne on voinut vapaamielisesti kirjoitella ihan mitä vain on sattunut mielen päällä olemaan ja kommentointi on saanut rönsyillä paljonkin bloggauksen aiheesta.

      Poista
    3. Kiitos kehuista! Blogi aloitti toimintansa tuuletuskanavana työttömyydestä ja on jatkunut yhä samalla linjalla, sillä erotuksella tosin, että tulee maristua milloin mistäkin aiheesta. Jossain vaiheessa vain tuntui, että blogin kirjoittaminen alkoi muuttua työlääksi kun erityistä sanottavaa ei ollut, siksi kirjoittelen nykyään harvemmin ja sen vastapainoksi luen enemmän. Näin olen huomannut saavuttaneeni hieman tasapainoa elämään jatkuvan kiukkuisuuden väistyessä hieman taka-alalle.

      Poista