keskiviikko 14. maaliskuuta 2018

Opetuksesta

Jälleen saan lukea aiheesta, joka nostaa verenpainetta. Nyt kaikkien koulutusleikkauksien jälkeen onkin huomattu, että kasvun tiellä on pula osaajista:


Samassa jutussa sitten kerrotaan, ettei nuoriso pääse enää harjoittelemaan työntekoa kun yrittäjillä ei riitä resursseja.

Samaan aikaan opetusministeri meinaa, että miljoona suomalaista pitää kouluttaa uudestaan:


ja että koulutusta tulisi painottaa enemmän työelämälähtöiseksi. Tämä on tietysti positiivinen uutinen, sillä olenkin ihmetellyt sitä, että miksi on kunnan ja valtion vastuulla kouluttaa ihmisiä tiettyjen opetussuunnitelmien mukaan, jotka eivät välttämättä vastaa ollenkaan ammatin käytännön elämää ja sen vaatimaa osaamista?

Olen jo aiemmin nurissut siitä, kuinka kirjanoppinut huolinnan opettaja ei päästänyt 10v+ huolitsijana toiminutta henkilöä läpi huolinnan alkeista. Tässä näkyy vain se, miten kauas opetussuunnitelmat ovat erkaantuneet työelämän tarpeista. Siinä kärsii koko yhteiskunta, kun jää verotuloja saamatta kun yritys ei voi palkata eikä työntekijä saa töitä. Sen inhimillisen tragedian hintaa on vaikeata määrittää, mikä sattuu nuoren kohdalle joka vielä on motivoitunut oppimaan ja työskentelemään ahkerasti saadakseen tutkinnon, jolla ei sitten teekään työmaailmassa mitään.

Tässä on nähtävillä sellainen muna-kana-ongelma. Työnantajat haluavat valmiita osaajia, mutteivat halua itse tinkiä katteestaan ja kouluttaa tekijöitä omille spesifille vaatimuksilleen. Opetusministeriö lisää kaikennäköistä yleissivitävää humppaa eri koulutuksiin, jotta ammatillisen osaamisen lisäksi nuoret ovat sivistyneitä. 

Usein tämä tapahtuu sitten ammatillisten aineiden opetuksen kustannuksella ja nämä aineet nuori saa opiskella omatoimisesti. Jokainen meistä tietää, että kun jokin jää omatoimisen opiskelun varaan niin sen varmasti tekee sillä 20/80 säännön mukaisesti, eli 20% työpanoksella tulee 80% saavutus niin ei silloin mistään kovin syvällisestä osaamisesta voida puhua.

Kun lähiopetustunteja karsitaan, kuvitellaan, että tunnit vuorokaudessa jotenkin lisääntyvät ja että opiskelijat valmistuvat nopeammin. Tekussa yksi opintoviikko oli 40h. Kun aloitin niin se tarkoitti, että opettaja opetti 30h ja 10h jäi kotitehtäviksi. Nykyistä tilaa en tiedä, mutta mitä kuuntelin sairaanhoitajaopiskelijoita kotisairaanhoidossa niin eipä kovin usein opettaja ole paikalla. Mistä voidaankin johtaa kysymys, että onko opettajan ammatti myös hiljalleen katoamassa kun noita tuntimääriä vähennetään? Miksei samantien ”kirjekurssiteta” kaikki oppiaineet kun kerran on niin tärkeätä saada säästöjä opetuksesta? Tälläkin hetkellä opetuksen määrä on niin vähäinen, että voidaanko enää puhua opetuksesta vai ennemminkin ohjauksesta?

Mihinköhän olin matkalla tuon ajatuksen kanssa? No se meni jonnekin… Miten nuori sitten oikein voi valmistua ammattiinsa kun ei koskaan pääse työelämään suorittamaan pakollista harjoitteluaan työnantajien kokiessa nuoren enemmän rasitteeksi? Millä tavoin saadaan niitä valmiita ammattilaisia, joita työnantajat nyt kilvan kaipaavat? 

Siirretään opetus yhteiskunnan vastuulta työpaikoille. Hylätään hienot opetussuunnitelmat ja laitetaan kaikki nuoret käymään 1-2v yleissivistävän tiivistetyn lukion ja sen jälkeen ryhdytään räätälöimään oppisopimuskoulutuksia, jossa sitten työnantaja kouluttaa nuoren omiin tehtäviin alalleen ja luonnollisesti maksaa tästä myös palkkaa.


Näin yritys joutuu tekemään sijoituksen opiskelijaan, mutta samalla myös saa sen täsmäosaajan, jota niin kovasti on kaivannut. Kuulostaako liian simppeliltä? Niin minustakin. Tätähän ei voi missään tapauksessa lähteä edes viemään eteenpäin, sillä miten tässä oikein ruokitaan sitä valtavaa koneistoa nimeltä opetusministeriö yms yms. hallinnollinen taho, joka mielellään vetää oman siivunsa välistä...

3 kommenttia:

  1. Omien kokemuksieni mukaan ainakin aikuiskoulutuspuolella tuo käytännön opetus on hyvinkin pitkälle ulkoistettu työnantajien vastuulle ja työharjoittelupaikkoihin, jotka voivat olla aivan mitä sattuu. Eikä työnantajilla ole mukamas aikaa opettaa, koska he vaativat nimenomaan sitä valmista alansa ammattilaista ja harjoittelijan työtehtävät ovatkin sitten sitä ”kahvin keittämistä” yms.

    Palkaton harjoittelija on monesti myöskin koko työyhteisön sylkykuppi, jolle työnnetään juurikin ne kaikki jämätyöt, joita kukaan vakituisista ei halua tai ehdi tekemään. Tästäkin ilmiöstä on omakohtaista ja katkeraa kokemusta paljonkin. Ei tarvitse olla edes mikään ”palkaton orja”, vaan riittää että olet palkkatuella palkattu uusi työntekijä, joka opettelee talon tavoille. Tälläinen henkilö voidaan jopa kokea suureksikin uhaksi vakituisten mielestä ja kohtelu onkin sitten sen mukaista.

    Tästäpä voikin sitten sopivasti rönsyillä siihen, kuinka nykyisin sitä työelämää ja sen työn tekemistä pidetään joinakin ihmisarvon mittareina tai tavoiteltavana ”autuutena”, joita ne eivät missään nimessä ole!

    Toki omat ikävät kokemukseni vaikuttavat mielipiteeseeni, mutta voin nyt tässä aivan pokkana myöntää, että olen työttömänä ja rahallisesti köyhempänä ollut paljon onnellisempi kuin nykyisessä sairaassa työelämässä, jonka oravanpyörässä meidän kaikkien kuuluisi juosta terveydenkin uhalla ollaksemme kunniakkaita ja yhteiskunnan hyväksymiä veronmaksajia.

    VastaaPoista
  2. Hyvä kirjoitus. Itsekin monesti miettinyt tämän päivän outoa tapaa palkata työntekijä: Vanhaa 50+v ja kokenutta ei oteta, nuorta kokematonta jolla koulutus ei oteta, 30+ ei oteta jos "alempi" tutkinto mutta yli 5v työkokemusta. Eli selvennyksenä siis: Minulla yli 5v kokemusta sihteerintöistä, mutta työpaikat veivät aina tradenomit. Nyt on heilläkin jo haasteita päästä töihin, sillä toimistotyöntekijöitä ei palkata enää samalla tavoin kun ennen.

    Itselle ratkaisu oli uusi ammatti ja yrittäjyys, jota tuo sihteerin ammattitutkinto hyvin tukee. En lähtisi enää toisten pompoteltavaksi, vaikka se ehkä helpompi tie joskus olisikin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yrittäjyys on varmasti mainio vaihtoehto silloin kun on vahva liikeidea ja -ammattitaito sekä sitoutuminen työn rooliin osana elämää. Itse yhden burnoutin läpikäyneenä aion pitää tiukasti kiinni rajoista, ettei työ enää seuraa vapaa-ajalle ja siksi katson yrittäjyyden poissuljetuksi omalla kohdallani.

      Onhan tuo kieltämättä mielenkiintoista, miten kapealla osaamisprofiililla voit työllistyä. Vanhaa ja kokenutta ei oteta, koska ammattilainen maksaa. Nuorta koulutettua ei oteta, koska tämän koulutus ja sisäänajo tehtäviin maksaa. Optimaalisin lienee nuori, koulutettu n. viiden vuoden kokemuksella kun on vielä halpa ja osaa jo hommat. Tosin tässäkin on ansan paikka, sillä jos kyseessä on nainen niin sekään ei kelpaa kun työnantajan näkökulmasta tulee mitä todennäköisimmin raskaaksi viiden vuoden sisällä ja tämä tuo taas lisää kustannuksia.

      Ei ole helppoa työnantajillakaan... :D

      Poista