maanantai 30. huhtikuuta 2018

Vapaudesta

Meillä on myös vapaus tehdä ihan mitä vain. Kaikki tekeminen tosin maksaa rahaa ja jos varallisuutta ei ole niin raamit tekemiselle ovat aika kapeat, tämän jokainen työtön hyvin tietää. 

Toisaalta meillä on myös niin hyvin tienaavia ihmisiä, joilla riittäisi työskennellä vain muutaman kuukauden vuodessa, jolla eläisivät lopun vuotta mainiosti ja voisivat tehdä mitä haluaisivat. Ongelma on siinä, että työnantaja tarvitsee heidän työpanoksensa, joten he eivät saa vapaata ja pääse toteuttamaan itseään. Heillä ei myöskään ole varaa ottaa lopareita, koska tarvitsevat sen muutaman kuukauden tienestin elääkseen koko vuoden

Onko meillä kellään lopulta vapautta tehdä mitä halutaan, vai sanelevatko ulkopuoliset tahot ne rajat, joiden välissä on toimittava. Työttömälle se on työkkäri, joka pitää työtöntä todella lyhyessä hihnassa, eikä tämä pääse juuri minnekään. Työllisen taas pitää kurissa velka ja työpaikka, joten ei taida kolikon kumpikaan puoli lopulta olla vapaa?

EDIT: Löysin vapaudesta mielenkiintoisen kirjoituksen:

http://jannekejo.puheenvuoro.uusisuomi.fi/243939-lansimainen-vapaus-tarkoittaa-rahanvaltaa

6 kommenttia:

  1. Työttömällä on runsaasti (eli liikaa) vapaa-aikaa, mutta ei ole rahaa käyttää vapaata aikaansa mielekkäällä tavalla (kuten jonkin kalliin harrastuksen parissa).
    Vapaa-aika ja vapaus eivät ole sama asia. Silloin olisi vapaa, jos ei tarvitsisi ilmoittautua työttömäksi työnhakijaksi vaan pystyisi rahoittamaan elämänsä "muulla"
    tavalla. Sitä tapaa en tosin vielä ole keksinyt... Eipä silti, että työmarkkinatuki miinus aktiivimallin vähentämä kolmekymppiä olisi mikään merkittävä rahoitus täällä kalliissa Suomessa.

    Työssäkäyvät saavat joko isoa tai pientä palkkaa työhön käyttämästään ajasta, joten heillä on yleensä rahaa, mutta ei vapautta. Olisiko ihanteellista jos olisi sekä rahaa (omaisuus, perintö, lottovoitto tms.) että vapaus eikä tarvitsisi olla työkkärin tai työnantajan kahleissa? Harvalla on sellainen tilanne.

    VastaaPoista
  2. Aito vapaus varmaan saavutettaisiin sillä, että jättäisi kaiken taakseen ja matkaisi savannille vaeltamaan...Tosin silloin totaalinen vapaus tarkoittaisi myös, että saattaisit joutua syödyksi ravintoketjussa sinua ylempänä olevan taholta...

    VastaaPoista
  3. Joo, siis meidänhän kotikissoistakin poristaan, että jos ne olisivat isompia, niin söisivät meidät!

    Sittenhän on myöskin puhuttu näistä mustista miehistä, että ovat siksi kovia juoksijoita, kun ovat juurikin siellä savannilla joutuneet kissapetoja juoksemaan karkuun...

    Tässähän rahan määräämässä yhteiskunnassa se perhanan raha vain tuo sen tietynlaisen "vapauden".

    No, toisaalta hyvä ystäväni on osakemiljonääri ja aina monesti kyselee epävarmana minulta sellasia ”vakuutuuskysymyksiä,” että olenko hänelle oikea ystävä, vaiko vain hänen rahojensa perässä?

    Tottakai olen hyvä ja rehellinen ystävä, mutta ymmärrän hänenkin sen epävarmuuden.

    Todellista ystävyyttä ei rahalla saa.

    Eli sekin raha sitten kuitenkin tuo sellaista inhottavaa ”skismaa” ystävien välille, mutta itse olen aina huumorilla sen saanut paikattua, vaikka olenkin työtön pätkätyöläinen.

    Niin, ja ”amislainen” ja kaikki kaverit ovat yliopistosta ja korkeakoulusta.

    Kismittää myöskin tuo sinun tilanne, kun miehen pitäisi tosiaan olla nyt nelikymppisenä ja korkeasti koulutettuna inssinä uransa huipulla!

    Tulee mieleen Iron Maidenin ”Wasted Years”.

    Mutta aina ei voi voittaa, ei edes joka kerta.

    VastaaPoista
  4. Kyllä ne kotikissat isäntänsä syövät, jos ne jättää ruokkimatta. Muistan lukeneeni uutisia, jossa vanhus on kuollut kotiinsa ja lemmikit ovat tämän sitten syöneet...

    Löysin vapaudesta mielenkiintoisen kirjoituksen:

    http://jannekejo.puheenvuoro.uusisuomi.fi/243939-lansimainen-vapaus-tarkoittaa-rahanvaltaa

    p.s. Mun lemppari tarinan puolesta on The Rime of the ancient mariner ja musiikin puolesta Fear of the Dark ja sitten Paul Di'annon aikainen Strange world...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siinäkin miljonäärihommassa vain tulee jossakin välissä sellainen tietynlainen stoppi ja ”vapauden menetys” väkisinkin päälle, kun maapallo on reissattu ympäri suunnilleen sadannetta kertaa ja nekin kliseiset golf- ja huvipursireissut alkavat jo maistumaan puulle.

      Tämänkaltainen vapaudettomuus ei niinkään ole fyysistä, vaan henkistä, koska mikään ei enää tunnu miltään. Kaikki on jo koettu ja nykyisin lähes kaiken saa rahalla, jota rikkaalla ei ole tarve systemaattisesti säästää saavuttaakseen haluamiaan asioita. Eli ei ole oikein mitään järkevää elämän sisältöä tai päämäärääkään. Toki monet vauraat ovat alkaneetkin merkittäviksi yhteiskunnassamme vaikuttajiksi, ja jopa ihan hyväntekijöiksikin, mutta kyllä siellä monella kokeneemmalla ”Roope-Ankalla” varmasti näitä elämän tunnottomuuden tunteita on ollut mielen päällä paljonkin.

      Köyhä ”mökkiytyy” rahan puutteesta, mutta rikas vastaavasti lamaantuu siitä yltäkylläisyydestä.

      ”Vain taivas on rajana”, mutta lopulta kun olet siellä taivastornissasi, niin mitä sitten?

      Poista
    2. Olet asian ytimessä. Elämyshakuisuus päättyy pian siihen, että kaikki on koettu ja nähty. Tasapainon löytäminen voi silloin olla haastavaa, ellei jopa mahdotonta.

      Poista