perjantai 18. toukokuuta 2018

Rekrytoinnin viestintä

Reippahasti on ollut puhetta siitä, miten työnhakijat harvoin saavat mitään tietoa hakuprosessin etenemisestä. Valitettavan usein ei tule tietoa edes siitä, onko hakemus tullut perille. Itsekin tämän olen kokenut monesti.

Kerran yksi firma yllätti ja lähetti postia 9kk hakuajan päättymisen jälkeen ja ilmoitta pahoittelevaan sävyyn rekryprosessin hieman viivästyneen.

Sain tässä hiljan niin hyvänmielen vastauksen, että päätin säilöä sen:


Hei XXX,

Kiitos hakemuksesta ja kiinnostuksesta avoimena olevaa työtehtävää kohtaan. Prosessi on edennyt siihen vaiheeseen, että käymme nyt tarkempia keskusteluita muutaman hakijan kanssa.

Kokemuksesi ja profiilisi ovat sekä kiinnostavia että monessa mielessä erinomaisia. Saimme paljon hyviä hakemuksia, joista oli vaikea valita jatkoon päässeet. Tällä kertaa emme päätyneet jatkamaan sinun kanssasi. Toivomme sinulle onnea ja menestystä työnhakuun. 

Hyvää Joulun odotusta toivottaen,

YYY

Vaikka tuo paljastui aika piakkoin standardivastaukseksi niin harvoin saa näin miellyttävän vastauksen rekyn lopuksi.

Ilmiselväksi tuon paljastaa kohta:"Kokemuksesi ja profiilisi ovat sekä kiinnostavia että monessa mielessä erinomaisia". Profiilini voi kenties olla kiinnostava, mutta kokemukseni erinomaisuudesta rohkenen olla eri mieltä. Se nimittäin on se tekijä, johon useimmiten työnsaantini on kaatunut.

Loppujen lopuksi sanahelinä on yhdentekevää. Kourallinen multaa on edelleen kourallinen multaa vaikka sen minkälaiseen käärepaperiin laittaa, eli tässä kilpailussa vain lopputuloksella on merkitystä. Kohdallani ainainen hopeasta ->tinasijaan välimaasto ei ole omiaan kannustamaan jatkamaan.

Nyt kun näyttää siltä, että tuoreesta koulutuksestakaan ei ole ollut mitään apuja. Hiljalleen unohdan ne vähäisetkin opit, jotka olen onnistunut vuoden aikana itseeni tankkaamaan. 

Tässä juuri mietin, että varsinaisia alan asioita viimeeksi olen käsitellyt kesäkuussa. Tämän jälkeen tuli kuukauden kesäloma ja sen jälkeen oli neljä lähipäivää, jotka käsittelivät ympäristöä ja jätehuoltoa.

Eli käytännössä liki vuosi on jälleen vierähtänyt vailla mitään edistystä. Koulu laittoi opintosuoritetodistukseen lokakuun puolivälin ajankohdaksi opintojen päättymiselle, joten reilu puoli vuotta olen nyt ollut taas työttömänä. Enää kuukausi armonaikaa ja sen jälkeen tipun sitten jälleen sinne ö-mappiin, jos sieltä koskaan olen pois edes päässytkään...

4 kommenttia:

  1. Minä sain viimeksi tällä tavalla muotoillun "kiitos, mutta ei kiitos" -viestin: ”Hei,
    Kiitos mielenkiinnostasi avoinna ollutta työtehtävää kohtaan. Avoin tehtävä herätti runsaasti mielenkiintoa ja saimme erittäin hyviä hakemuksia. Hakuprosessimme onkin jo edennyt ja vahvuuksistasi huolimatta et valitettavasti tällä kertaa ole valittu tähän tehtävään. Toivotamme kaikkea hyvää työurallesi ja mukavaa jatkoa!”

    Muuten ihan kiva, mutta anteeksi mille työuralle? Miten jatkokaan voisi olla kovin mukava, kun en koskaan työllisty?! Sitäpaitsi ymmärrän varsin hyvin etten ole valittu, kun en kerran haastattelukutsuakaan saanut!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vahvuuksistasi huolimatta...Onnea työuralle...Tuo jälkimmäinen kuulostaa jo vinoilulta, sen verran särähtää itselläkin korvaan. Ehkä se on itsestä johtuva seikka, että kaikki tuollainen kannustuspuheen tapainen vain kuulostaa puhtaasti v..tuililta? Sen verran paljon tulee noita hylkäyskirjeitä, ettei laskuissa pysy enää mukana.

      Poista
  2. Se kokemuksen puutehan on yleisin syy työttömyyden ja iän ohella, miksi työpaikkaa ei saa.

    Itse pääsin suhteiden ja palkkatuen turvin nyt takaisin viiimeisimmän koulutukseni mukaisiin töihin, joskin vain määräaikaisesti, mutta on sekin parempi kuin ei mitään ja tulevaisuudessa on taas paremmat mahdollisuudet työllistyä samoihin tehtäviin, ehkäpä jopa samaan työpaikkaankin?

    Ainakin noin toiveajattelen ja nykyisinhän nuo työpätkät ja määräaikaisuudet ovat aivan normimeininkiä.

    Aikaisemmin olin vuosia työttömänä lähetellen niitä hakemuksiani, joihin harvoin sain mitään vastausta.

    Olenkin vahvasti sitä mieltä, ettei työtä nykyisin sillä tavalla perinteisesti hakemalla saa ja pitkäaikaistyöttömänä vielä vähemmän, kun on se työttömyyden polttomerkki otsassa.

    Pitäisi olla niitä suhteita ja työttömyyttäni edeltänyt työpaikkani oli myöskin suhteilla saatu. Pitkäaikaistyöttömänä niitä suhteita on vain äärettömän vaikeaa hankkia, koska työttömyyden pitkittyessä työtön helposti ns. ”mökkiytyy” rahan puutteen ja sellaisen tietynlaisen henkisen lamaantumisen vuoksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on selvä, harvemmin sitä viitsii notkua eri firmojen hisseissä ja kahviloissa ihan vain verkostoituakseen. Kyllä sitä väkisinkin vetäytyy omiin oloihinsa ja mökkiytyy aika nopsaan. Yhteiskuntamme sanaton kasvatus johtaa sellaiseen häpeään, että mieluusti on pois toisten silmistä. Vaikkei oikeasti ole mitään syytä hävetä työttömyyttä. Se harvemmin on yksilön oma vika.

      Jostain kumman syystä, vanhempien taholta tukevan ja kannustavan lapsuuden eläneet menestyjät usein tuppaavat ajattelemaan, että kaikilla on yhtäläiset lähtökohdat menestymiseen ja menestys on heidän omaa ansiotaan. Näin ei ikävä kyllä ole. Se kuka urakilpajuoksussa pääsee lähtemään muutaman metrin lähempää maaliviivaa, tuppaa yleensä sinne ensimmäisenä pääsemään, vaikka olisi lahjoiltaan heikompaa sorttia. Etumatka on etumatka ja se ilmenee hyvinkin pienissä asioissa ja ne pienetkin asiat voivat vaikuttaa, kumpaan kastiin tulet kuulumaan.

      Poista