perjantai 13. heinäkuuta 2018

Linkedin

Oivalsin hiljattain, että vaikka olen analysoinut tekemiäni virheitä, en ole niitä aktiivisesti pyrkinyt korjaamaan, siis niitä joihin vielä voin vaikuttaa. Työttömyyspätkiä en saa historiastani siivottua, vaikka haluaisin. Tai no, saisin jos huijaisin, muttei se ole oikea ratkaisu. Loppuni kohdatessa haluan tietää, että olen toiminut mahdollisimman oikeudenmukaisesti.

Oivalluksestani tosiaan, tajusin että verkostoituminen oli kompastuskiveni ja päätin tehdä asialle jotain. Aloitin aktiivisemman elämän Linkedin:ssä ja aloin kommentoimaan toisten julkaisuja ja pikkuhiljaa kerrytin rohkeutta julkaista jotain omia mietteitä. Vaikka olen vasta muutaman julkaisun kirjoittanut niin yhdessä kommenttieni kanssa olen ollut sen verran pidetty, että verkostoni siellä on kasvanut lyhyessä ajassa reilusti yli kaksikertaiseksi.

Se mikä minut yllätti täysin, oli julkaisujeni näkyvyys. Toinen julkaisuni on neljän päivän takaa ja sillä on jo 4000 katselukertaa ja kymmenisen kommenttia. Ensimmäinen julkaisuni ehti viikossa saavuttaa 11 000 katselukertaa ja kolmekymmentä kommenttia. Joten aika paljon intensiivisempi ja laajempi kattavuus kuin blogillani.

En toki ole hylkäämässä blogiani, se toimii yhä purkautumiskanavana kaikella, mitä mielessäni nyt sattuu liikkumaan. Osittain myös siksi, että Linkedinnissä täytyy miettiä, että minkälaisia julkaisuja kirjoitan, jotta tämä herättää ihmisissä mielenkiinnon, jotta mahdollisuuteni työllistyä kasvavat. Olikohan tuo juuri sitä brändin rakentamista(yöks)?

Eräs rekryhenkilö ottikin minuun yhteyden ja antoi vinkkejä. Tai oikeastaan esitti kysymyksiä, joita voin itsekseni miettiä, lähinnä tuon kautta, että mitä haluan itsestäni tuoda julki. Haluanko kertoa kaikista epäonnistumisistani vai painottaa enemmän osaamiseeni. Hän antoi myös vinkkejä CV:n siistimiseen. Hänen mielestään olisi hyvä, jos poistaisin kaikki te-toimiston käydyt kurssit. Itse olen tästä vähän kahden vaiheilla. Jos ne jätän pois, aukot CV:ssäni kasvavat ja eivät tuo esiin sitä, että epäonnesta huolimatta olen yrittänyt.

Toisaalta ymmärrän pointin, että miltä CV näyttää jos siellä on enemmän noita pilipali-kursseja kuin koulua ja työkokemusta niin vaikutan todella syrjäytyneeltä. Itse taas haluan antaa sen kokonaiskuvan, jollainen olen. Valitettavasti aikamme ei tue näin taantumuksellista tai edistyksellistä ajattelua, riippuen näkökulmasta, vaan kun nykyään arvostetaan vain sitä kiiltokuvamaista mielikuvaa asioista niin minunkin tulisi kertoa vain ne positiiviset asiat ja nekin riittävän leveällä pensselillä maalattuna, jotta löyhästi totuuteen perustuvat valheetkin saisin näyttämään ansioiltani.


Eli koitan täten rakentaa tuolla mielikuvaa itsestäni paljon ajattelevana yksilönä ja pyrin laajentamaan ammatillista verkostoani puhtaasti ulosantini varassa. Kenties näin minusta voi tulla vielä joskus yksi menestystarina sen suhteen, että kun verkostoidun riittävästi niin joku taho jossain huomaa minun olevan ”hyvä tyyppi” ja sen ansioista työtarjouksia tulee ikkunoista ja ovista…

5 kommenttia:

  1. Olipa siinä jälleen oikea rekrytoinnin ammattilainen asialla! Minun CV:ssäni olevista lisäkoulutuksista neljä kuudesta on työvoimakoulutuksia, joita en todellakaan alkaisi sieltä poistamaan. Asiaan tarkemmin perehtynyt henkilö saattaa havaita, että ne ovat nimenomaan ko. koulutuksia, mutta toisaalta ne ovat oppilaitosten järjestämiä opintokokonaisuuksia eivätkä mitään konsulttien rahastuskursseja. Toki oppilaitoksetkin näillä koulutuksilla pyrkivät rahastamaan, mutta kaikissa näissä koulutuksissa on kuitenkin ollut laadukasta opetusta, toisin kuin pelkästään rahastamisen takia järjestettävissä ns. koulutuksissa.

    VastaaPoista
  2. Minulla on erikseen täydennyskoulutus ja sitten on vielä kurssit-otsikko, jonka alle nuo uraohjaukset tms. olen laittanut. Piti tarkistaa ja niitähän on 13 kpl. Tosin tuolta löytyy myös tulityökortti ja kansainvälinen VHF-radiopuhelimen käyttölupakirja, jota on vähän vaikeata laittaa täydennyskoulutuksen tai koulutus-otsikon alle.

    Itse taidan pitää tuon osion kun en katso tarpeelliseksi poistaa viestiä siitä, että todella olen yrittänyt. Viimeisessä haastattelussakin firman edustaja pyöritteli päätään ja ihmetteli, ettei noin huonoa tuuria voi ollakaan. Erehdyin sitten kertomaan kun aikanaan osti uuden puhelimen ja se meni mykäksi ilman fyysistä vauriota. Sitten sain uuden tilalle, joka oli kuollut jo laatikosta otettaessa. Kolmas puhelin kesti viikon...Sitten myyjä antoi rahat takaisin, eikä suostunut enää myymään minulle puhelinta. Toiset syntyvät epäonnisten tähtien alla...

    VastaaPoista
  3. Nykyään neuvotaan jättämään CV:stä pois myös ns. paskaduunit, jopa siinäkin tapauksessa että ne olisivat oman alan hommia. Valitettavasti joudun tämän myös omalta osaltani allekirjoittamaan. Hakiessani koulutustani vastaavia töitä (AMK-taso) minuun suhtauduttiin kuin vähä-älyiseen, kun puheeksi tulivat opintojen ohessa tehdyt saman alan hanttihommat, joita tein koko opintojen ajan elämisen rahoittaakseni.

    Vasta useiden kymmenien hakujen jälkeen otin tuosta neuvosta vaarin ja poistin tuon neljän vuoden pestin CV:stä kokonaan. Nyt paperi näytti siis siltä, että olin nelisen vuotta opiskellut täyspäiväisesti, lukuunottamatta opintoihin kuulunutta puolen vuoden harjoittelujaksoa. Ceeveestäni siis lähti useamman vuoden edestä työkokemusta ja jäljelle jäi asiantuntijatasoinen harjoittelupesti + opinnot, mutta työllistyin lähes välittömästi koulutusta vastaavaan tehtävään, enkä enää joutunut ristikuulusteluihin paskaduunien osalta.

    Sairastako? Kyllä. Niin kuin tämän päivän työmarkkinat kokonaisuudessaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ohhoh, onpa hurjaa tuollainen. Itse en vielä uskalla tuohon ryhtyä, sillä oman alan projektityökokemusta löytyy vain yhden kesän osalta, joten CV:ni olisi aivan tyhjä... En juuri muita töitä olekaan tehnyt kuin koulutuksestani poikkeavaa ja matalamman vaatimustason töitä.

      Kyllä työmarkkinat ovat sairaat kun mielikuvat vaikuttavat enemmän kuin aito halu tehdä työtä kuin työtä.

      Poista
    2. Juuri tuo "halu tehdä työtä kuin työtä" on se asia, jota ei saisi työnantajille (tai pikemminkin rekrytoijille, nämä kun nykyään eivät ole useinkaan sama taho) näyttää. Muutaman kuukauden työttömyys valmistumisen jälkeen on kuulemma ihan ok ja normaalia, sen verran monella kuluu työnhakuun ja rekryprosessin läpikäyntiin. Mutta auta armias, jos vastavalmistuneena olet töissä kaupan kassalla elättääksesi itsesi sillä aikaa, kun haet koulutusta vastaavia hommia. Tämä viestii rekrytoijien silmissä jonkinlaista epätoivoa, ja sitä ettei hakija arvosta itseään, koulutustaan ja osaamistaan.

      Kyllä hanttihommia voi hengenpitimiksi vastavalmistuneenakin paiskia, niitä ei vaan saisi mainita ceeveessä eikä haastattelussa, vaan pitäisi valehdella olevansa työtön. Asiassa on sitten taas kääntöpuolensa, se kriittinen 3 kk raja, jonka jälkeen tilastojen valossa työllistyminen vaikeutuu huomattavasti. Toisin sanoen vastavalmistuneen pitäisi kolmen kuukauden sisällä valmistumisesta päästä koulutusta vastaaviin hommiin, jos sellaisia meinaa joskus tehdä.

      Varminta toki olisi hankkia paikka jo opiskeluaikana, ja sen takia moni valmistumista pitkittääkin, koska on ceeveen näkökulmasta turvallisempaa olla paperilla opiskelija kuin työtön. Tällä saa myös armonaikaa työmarkkinoilla, koska tuo 3kk kello ei ala tikittämään ennen kuin paperit ovat kourassa. Kun hiekka vastavalmistuneen tiimalasissa on loppu, taitaa realistisin keino uuteen mahdollisuuteen olla uudelleenkouluttautuminen, jolloin voi taas hetken aikaa esittäytyä "vastavalmistuneena"...

      Poista