maanantai 2. heinäkuuta 2018

Työttömyyden stressi

Automaation, robotisaation ja tuottavuuden kasvu muuttaa työelämää vääjäämättä suuntaan, jossa kaikille ei riitä täysipäiväistä työtä. Elämme parhaillaan sitä murrosta kun emme vielä osaa päästää irti ajatuksesta:”Työllä on sinun leipäsi hankittava”. Tämän johdosta työelämän ulkopuolelle syrjäytetyt kantavat yllään leimaa, jossa heidät luokitellaan alemman kastin ihmisiksi, sillä ”kittaavathan he vain sohvalla kaljaa minun verorahoilla” tai ”saavat tonnin kuussa diskorahaa, eivätkä vaivaudu tekemään mitään sen eteen”.

Rahasummien suurutta värittää usein se, että työssäkäyvä ajattelee sen 493€/kk tulevan palkan päälle, kuten lomarahat. Se ei tule, siitä on maksettava kaikki samat asiat kuin työssäkäyvän ja varauduttava sellaisiin yllättäviin kuluihin, kuten että pesukone hajoaa tai fillari varastetaan. Alituinen varautuminen sellaisiin onnettomuuksiin, jotka voivat tapahtuessaan tarkoittaa, että syöt pelkästään kaurapuuroa seuraavan puoli vuotta, taatusti stressaavat.

Hyvin moni muistaa millaista oli korkeakouluopiskelijana käydä kaupassa ja laskea jokainen ostos sen viikon budjettiin: makaroni-jauheliha ja ?. Siinä ne ostokset olivatkin. Stressi pelkästä arjesta selviämisestä vie tärkeitä voimavaroja pois siitä, että pystyisi miettimään, miten tilanteesta pääsee ulos. Eräällä tavalla nämä perustoiminnot siten ”tyhmentävät” sinut ja siinä yksi stressinaihe lisää kun tunnet luovuutesi ja ongelmanratkaisukykysi heikkenevän tasaiseen tahtiin työnhaun jatkuessa.

Työnhaussa myös vaatimukset kasvavat koko ajan ja samaan aikaan työttömyyden pitkittyessä haluttavuutesi työmarkkinoilla vähenee. Joten taistelet myös aikaa vastaan haluttaavutesi kanssa ja toisaalta myös koulutuksesti vanhenee. Pian et ole enää vastavalmistunut vaan valmistunut vuonna X ja pitkäaikaistyötön. Kun et välittömästi pääse työelämään, niin muutkaan eivät sinua sinne kelpuuta, ajatellen että sinussa on jotain miksi et ole aiemmin kelvannut muille. Aivan samalla tavalla tyhjään ravintolaan/-myyntikojulle ei tule ihmisiä, ennenkuin siellä on muutama ja pian paikka täyttyy ihmisistä. Ihminen on sillä tavoin laumaeläin ja vertaispaineen kautta oppii, että jos joku muu ihminen on jo hyväksynyt jonkin asian niin sitä uskaltaa itsekin kokeilla.

On virkistävää huomata, että asiaa tutkitaan THL:n toimesta. Sen myötä on havaittu elämän työn ulkopuolella olevan moninverroin stressaavampaa kuin työelämässä.


Jo savannilla vaeltaessaan ihminen tiesi, että kuuluminen yhteisöön lisäsi mahdollisuuksia pysyä hengissä pidempään. Tällaisen yhteisön ulkopuolelle jääminen tarkoitti silloin, että haava tai nilkan nyrjähdys tarkoitti ensin nälkää ja pitkittyessään hengenlähtöä, joten stressi oli varmasti suurta. Reviirisodissa muiden ihmisten kanssa oli myös heikoilla kun oli yksin maailmaa vastaan. Tämä ei oikeastaan poikkea niin suuresti tämän päivän reviirisodista, jossa työtä vailla oleva pyrkii työelämään?

Yhä harvenevalle joukolle riittävä työ ajaa ihmisiä syrjäytymään tässä työelämän murroksessa. Tästä on seurauksena lieveilmiöitä, kuten kansanedustaja Jyrki Kasvi on kirjoittanut blogissaan:”Doupattuna töissä” (http://jyrkikasvi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/204811-doupattuna-toissa). Hän kertoo siinä, kuinka jo miljoona suomalaista syö KELA:n korvaamia psyykelääkkeitä. Viiden ja puolen miljoonan kansasta se on todella paljon. 

Hihasta ravistettu tulkinta tuosta voi tarkoittaa, että yhä harvempi käy töissä, mutta työn kuormittavuus on jo ylittänyt nykyihmisen kantokyvyn ja siksi on buustattava jaksamistaan kemian avustuksella. Vain aika näyttää, millä tavoin tulevaisuudessa osataan jakaa työkuorma kaikkien kesken vai onko tulevaisuudessa työ vuoden mittainen pakkopalvelus, kuten on armeija? 

Onhan toki mahdollista, että nykyistä linjaa jatketaan siihen asti, kunnes eläkeikä laskee 30/40:een ikävuoteen ja tämän jälkeen doupatut&loppuun palaneet työntekijät istuvat vaipoissaan palvelutalossa odottamassa vääjäämätöntä loppua. Jokatapauksessa työn murros on käsillä ja taatusti ainakin yhden sukupolven elämä hukataan siinä suuntaviivoja hakiessa, sillä stressi lyhentää elinikää, laskee hyvinvointia, lisää yhteiskunnan kustannuksia ja enemmän kuin mitään muuta, toimii tragediana yksilön kohdalla.


4 kommenttia:

  1. Voitaisiin myös näiden aktiivimallien ohella puhua ”työttömyyden stressittömyydestä”.

    Olen kausityöntekijä ja työttömänä olisin halunnut opiskella nyt tulevan syksyn ja talven, mutta työkkäri ei voinut antaa ennakkopäätöstä opintoihini, joten olen sitten ”kaljaa kittaava lusmu veronmaksajien rahoilla” koko työttömyysaikani, vaikka olisin aivan omalla palkkarahallani maksanut kalliit opintoni avoimessa yliopistossa, jotka olisivat lähinnä olleet viikonloppuiltaisin.

    En vain uskalla riskeerata talouttani.

    Vituttaa.

    Tästä samasta asiasta on myös Osaton Onnesta kirjoittanut:

    http://onnestaosaton.blogspot.com/2015/11/tyoton-haluaa-opiskella.html

    Tästä hommasta pitäisi pitää meteliä enemmänkin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Selvennän vielä kommenttiani, että tarkoitin tuolla työttömyyden stressittömyydestä puhumisella sitä, että työttömyydestä pitäisi pyrkiä tekemään mahdollisimman stressitöntä, eikä hankaloittaa sitä lisää näillä järjettömillä aktiiivimalleilla.

      Poista
  2. Jaahas, on taas bitti poikittain tai jokin asetutus muuttunut kun ei ole sähköpostiini tullut ilmoitusta kommenteistasi...Tämä sähköinen posti alkaa muistuttamaan meidän kotoista Postiamme....

    Tämä ongelma on paha. Byrokratia ajaa siihen tilanteeseen, että olet pakotettu passivoitumaan kotisohvalle. Kun lottokone arpoo, ketkä pääsevät opiskelemaan ja ketkä eivät, ei tuloksena koskaan ole mitään pysyvää. Mielestäni sellaiset ihmiset, jotka itsenäisesti selvittävät koulutusmahdollisuutensa, tulisi ehdottomasti palkita aktiivisuudestaan ja antaa opiskella. Todennäköisimmin siitä koulutuksesta on pitkäaikaista hyötyä mm. sen myötä, että taidot päivittyvät vastaamaan työelämän tarpeita ja näin työnhakijasta tulisikin työllinen.

    Valitettavasti vain näin ei ole. Jotenkin vanhoillisesti TE-keskuksen väki toimii näiden koulutusasioiden kanssa kun katsoo vain opintopisteitä, eikä ollenkaan, milloin ja miten koulu suoritetaan. Itsekin joskus tiedustelin mahdollisuutta iltaisin ja viikonloppuisin käydyn koulun suhteen ja sain vastaukseksi, että on aivan sama milloin koulu on, kun opintopisteitä kertyy niin olet opiskelija, et työtön.

    Tämä on todella hullua ja tosiaan lamaannuttaa ihmiset kotiin hakemaan töitä, joita ei saa, koska edellinen aktiviteetti CV:ssä (koulu/työ) jää aina vain kauemmaksi ja sitä myöten myös haluttavuutesi työmarkkinoilla. Samaan hengenvetoon täytyy taas kietoa foliohattua pään ympärille ja kysyä; kuka hyötyy tästä, etteivät ihmiset pääse opiskelemaan muita kuin työvoimakoulutuksia?

    VastaaPoista
  3. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista