keskiviikko 1. elokuuta 2018

Virheitä vain

Neljänkymmenen ikävuoden tietämillä sitä tarkastelee elämäänsä ja mitä kaikkea on saavuttanut & jäänyt saavuttamatta. 

15 vuotiaana tein kymmenvuotissuunnitelman: ammattilukio neljässä vuodessa, vuosi armeijassa, neljässä vuodessa insinööriksi ja sen jälkeen valloitan maailman tai työskentelen haastavissa asiantuntijatöissä.

Viimeistä lukuunottamatta kaikki saavutin suunnitellussa aikajänteessä. Insinööriksi valmistumisen jälkeen muutin suurempaan kaupunkiin, jossa kuvittelin mahdollisuuksia olevan.

Jäi sitten valmistumisen jälkeen ensimmäinen työpaikka saamatta ja sen seurauksena ura ei vielä nelikymppisenäkään ole startannut. Joten mitä tein väärin?

Ensimmäiset vuodet amk:ssa verkostoiduin. Kahden vuoden jälkeen verkostot olivat järjestötoiminnan vuoksi laajat, mutta KELA oli sitä mieltä, että katkaisevat opintotukeni, joten keskityin vain opiskeluun ja valmistuin ajallaan, luokaltani ensimmäisten viiden joukossa.

Koska olen aina ajatellut, että työllä on tultava toimeen ja siten itsensä elätettävä, pyrin kesätöihin, joista maksettiin palkkaa, jotta pystyin elämään koko talven niillä tienesteillä. Se tarkoitti, etten ottanut velkaa voidakseni tehdä ilmaiseksi työharjoittelua opiskelemallani alalla.

Joten valmistuessani olin siinä tilanteessa, ettei alakohtaista kokemusta ollut, verkostot olivat hiipuneet ja vielä uudessa kaupungissa, jossa ei ollut sitäkään vähää kontakteja.


Siinä tuli sitten kolmen suora oman uran ja tavoitteiden torppaamiseksi. En suosittele kokeilemaan...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti